Vedin eilen miehen tultua töistä puoli 9 aikaan hänet sohvalle juttelemaan. Niin, minä halusin jutella, taas. Hän ei ole tämän kahden viikon aikana oma-aloitteisesti jutellut pätkääkään. Mistään.
Sanoin suoraan etten jaksa enää katsella hänen valehtelevaa naamaansa. Sanoin heittäväni ulos asunnosta seuraavan valheen tullessa suusta. Hänellä oli vittumainen ilme. Kyllästynyt, nyrpeä, tyly. Pyysin pyyhkimään ilmeen heti kasvoiltaan, en ole ansainnut moista käytöstä. Niinkuin en ole ansainnut tätä koko hommaa.
Kysyin miksi on niin negatiivinen puhumisen suhteen. Mies sanoi, ettei haluaisi jutella siitä miten pask aon ollut minua kohtaan. Häntä kuulemma ahdistaa katsoa minua, koska tekemänsä asiat tuntuvat pahoille. En osannut lohduttaa, enkä kyllä ehkä halunnutkaan.
Mies oli käymässä kotikaupungissaan erän viikonloppu muutama kuukausi takaperin. Laitoin hänelle viestiä silloin ja hän sanoi olevansa isänsä ja äitinsä luona. En uskonut silloin ja kysyinkin häneltä tätä asiaa eilen. Mies kertoi olleensa juomassa kaverinsa kanssa Helsingissä ja valehdelleensa minulle. Ei halunnut kertoa minulle, koska arveli minun suuttuvan. Päätti sitten valehdella oikein olan takaa. Paskapää. En oikein sanonut asiaan mitään, koska olin tiennyt ja arvannut asian jo silloin.
Seuraavaksi kysyin, että onko hän pettänyt minua myös livenä vai siellä netissä vaan. Kuulemma vain netissä. Olen tästä kysynyt monta kertaa aikaisemminkin ja ei ikinä ainakaan myöntänyt, että livenä olisi jotain tapahtunut. En tiedä mitä uskoa. Liikaa valheita tullut koko näinä vuosina, etten luota tai usko enää.
Hän on tosiaan saanut näinä kahtena viikkona aikaan sen , että on varannut itselleen kriisikeskukselle ajan. Haluaako mies parantua? Haluaako itsensä vai minun ja lapsen takia, sitä en tiedä. Minusta tuntuu, ettei halua. Haluaa vaan, että pöly laskeutuisi ja unohtaisin koko jutun niinkuin on ennen käynyt. Voisi sitten jatkaa hommiaan samaan tahtiin kuin ennenkin. Mutta ei! Nyt se ei enää käy. Olen tosissani tämän asian kanssa. Käyn taistelua joka päivä siitä, että jäänkö ja tuen miestäim paranemisen tiellä vai heitänkö vittuun koko jätkän. Päätös olisi helpompi tehdä kun mies näyttäisi, että tosissaan haluaa parantua.
Pääasiassa mieheni käyttää puhelintaan toimintojen yllläpitämiseen. Olen sanonut, että mielestäni puhelin pitäisi vaihtaa sellaiseen missä ei ole internetiä. Mitä mieltä olette? Eikös se jotenkin kuulosta ihan normaalilta hommalta tässä vaiheessa? Noh, eilen halusi, että laitan sivufiltterin hänen puhelimeensa, mutta enhän minä osaa eikä osannut hänkään. Olisi halunnut vaihtaa puhelimen vanhempaan, mutta se jotenkin jäi siinä kun piti rueta jo nukkumaan. Yllättävää sinänsä. Antoi katsoa sivuhistoriat, mutta en katsonut.En tiedä miksi.Pelottaa.
Mies kertoi uutena asiana myös sen, että asuessaan toisella paikkakunnalla hän saattoi jäädä pois töistä juodakseen olutta, katsoakseen pornoa, jutellakseen chateissä ja runkatakseen päivät pitkät. Tieto tuli minulle yllätyksenä ja vitutti. Nolotti ja vitutti. Miten minä olen ollut niin tyhmä enkä ole tajunnut asiaa? Miten?
Voi ääliö. Jos minulle ei olisi lapsia enkä olisi raskaana eikä millään olisi väliä niin hakkaisin varmaan tuon apinan maanrakoon. Arhg! Hyi, ällöttävä ja oksettava. Silti rakastan. Ei taida oma mielenterveys ihan olla enää kohdillaan tässä myllytyksessä. Huoh.
En vaan nää miehen silmissä mitään aitoa.Osaakohan tuo edes rakastaa vaikka niin kovasti väittääkin. Jospa on narsistinen persoona tai muuten vaan persoonahäiriöinen. Mene ja tiedä. Vittu.
Eilen vauva potki kovasti ja antoi voimaa hymyillä. Olin iloinen siitä, että pieni elämä jaksaa mahassa porskuttaa kaiken tämän keskellä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti